Blogi 2008




21. joulukuuta 2008

HYVÄÄ JOULUA JA ONNEA VUODELLE 2009!

Onni perheineen toivottaa kaikille HYVÄÄ JOULUA JA ONNEA VUODELLE 2009! Samalla haluamme kiittää kaikkia ystäviä ja Onnin kotisivuilla vierailijoita kuluneesta vuodesta. Vuosi 2009 tuo tullessaan paljon harrastuksia ja koiramaisia kujeita, joten seuratkaa sivujamme jatkossakin!

Kirjoittanut: Päivi 21.12.2008




9. joulukuuta 2008

Petteri Punakuono

Joulun tunnelmaan sopivasti Onnista on tullut Petteri Punakuono. Vielä heinäkuussa nenä oli lähes pikimusta, mutta nyt nenä on melkein vaaleanpunainen. Kysymyksessä on keltaiselle labbikselle melko tyypillinen talvinenä. Kylmyyden ja pimeyden lisääntyessä myös nenä on vaalentunut samaan tahtiin. Jos ei muuten tiedä mikä vuodenaika tai onko pakkasta, niin nenä kyllä kertoo totuuden. Ero kesänenän ja talvinenän välillä on todella huomattava. Käykää huviksenne katsomassa vertailukuva gallerian albumista talvi 2008-2009.

Kajaaniin meno on vieläkin epävarmaa. Onni on viime aikoina kehittynyt hurjan paljon, mutta toisaalta tekisi mieli antaa sen olla vielä muutama kuukausi kotona kasvamassa. Tuli silloin juniori-iässä keräiltyä vähän turhan monta EH-arvosanaa kesken kehityksen olevalla koiralla, joten nyt ei tee enää mieli ihan turhan takia käydä kehässä pyörähtämässä. Eihän se EH huono ole, mutta kyllä meillä ERI on tavoitteena Onnille saada. Vähitellen Onni alkaakin olemaan ERI-kunnossa (valitettavasti uusia seisotuskuvia ei nyt ole), mutta pitää nyt vielä miettiä onko ajankohta vielä sopiva. No, ilmot kuitenkin on tehty, joten periaatteessa lopullisen päätöksen voi tehdä vielä näyttelyä edeltävänä iltanakin. Mietimme asiaa.

Kirjoittanut: Päivi 9.12.2008




24. marraskuuta 2008

Tähtäimessä Kajaanin tamminäyttely?

Tarkkaavaisimmat fanit ovat jo huomanneetkin kalenterin puolelta, että aikaisemmista näyttelytaukopäätöksistä huolimatta harkitsemme osallistumista Kajaanin tamminäyttelyyn. Ilomantsin jätämme näillä näkymin suosiolla väliin. Ilmot Kajaaniin on jo tehty, joten nyt kaikki on enää kiinni vain muista olosuhteista. Jos hyvin käy eli auto toimii ja ajokeli on hyvä, ei mikään voi estää meidän paluuta näyttelyiden ihmeelliseen maailmaan. Tosin Onni on vieläkin kesken kehityksen ja lihasmassaa saisi olla enemmän, mutta yritetään nyt kuitenkin. Ehkä siis näemme Kajaanissa?

Kirjoittanut: Päivi 24.11.2008




18. marraskuuta 2008

Tassunjälkiä

Tänään töistä kotiin tullessa näin Sirppimäentien reunassa pienen pienet tassunjäljet. Työpäivän väsymyksestä huolimatta aloin vaistomaisesti hymyilemään. Ne olivat tietysti meidän Onnin jäljet.

Miten pieniä jäljet ovatkaan lumessa, mutta sydämessä sitäkin suurempia. Ainoastaan todelliset ystävät jättävät tassunjälkiä sydämeen ja meillä on kunnia jäljet sydämissämme nähdä, mutta näin talvella samat jäljet voi nähdä myös lumen pinnalla.

Nyt hekin, jotka eivät sydämissään näitä jälkiä vielä näe, pääsevät nauttimaan näistä pienen pienistä jäljistä. Näkemiensä jälkien välityksellä hekin pystyvät avaamaan sydämensä jälkien jättäjälle ja vastaanottamaan ikuisen ystävän rakkauden. Lumessa pinnalla, mutta sydämessä pintaa syvemmällä. Meidän Onni ♥

Kirjoittanut: Päivi 18.11.2008




7. marraskuuta 2008

Kotikoiran elämää

Onnin elämä on viime aikoina ollut täynnä pelkkää kotikoiran arkea. Viimeisimmästä näyttelykäynnistä on aikaa jo pieni ikuisuus, ja pitkään saamme odottaa myös seuraavaa näyttelyä. Tällä hetkellä nimittäin ei ole mitään näyttelysuunnitelmia tiedossa.

Tammikuussa tosin olisi näyttelyt Ilomantsissa ja Kajaanissa, mutta taidetaan jättää vielä nekin välistä. Kajaani kiinnostaisi hyvän näyttelypaikan takia, koska pallohalli on erinomainen paikka koiranäyttelylle: lämpötila pysyy miellyttävänä suuresta osallistujamäärästä huolimatta ja hiekkapohjalla on tosi hyvä juoksuttaa koiraa. Ilomantsin näyttely puolestaan olisi houkuttelevan lähellä. Houkutuksista huolimatta yritämme vastustaa kiusausta ja jätämme nämä näyttelyt pois kalenterista. Mietitään sitä kehiin paluuta sitten myöhemmin. Ehkä jo keväällä olisi paremmat mahdollisuudet menestyä edes sen vaaleanpunaisen ERI:n verran. Saa nähdä. Vielä me kuitenkin teemme paluun kehiin, ennemmin tai myöhemmin. Näyttelyasioista tulikin mieleeni, että laitoin uuden seisotuskuvan sekä galleriaan että Halolan Ökkitökki -tietosivulle. Tuollaiselle se meidän jätkäpätkä nykyisin näyttää. Onnista kasvaa vielä upean näköinen uros ja sydän sillä ainakin on puhdasta kultaa. Nuoruuden vauhdista huolimatta se osaa olla myös oikein hieno ja hyvätapainen herra ♥

Koirakoulua ei ole unohdettu, mutta siellä käyminen on nyt viimeisten viikkojen aikana jäänyt. Syynä koulutauolle on osittain työkiireet ja osittain annetaan Onnille ihan muuten lepotaukoa koulutuksesta. Kouluun palataan mahdollisimman nopeasti, ehkä jo tämän vuoden puolella, mutta viimeistään ens vuoden alussa.

Nyt kuitenkin nautitaan pienestä syyslomasta! Onni varmasti tykkää, että olemme kotona ja pääsemme pitkille kävelylenkeille myös keskellä päivää!

Kirjoittanut: Päivi 7.11.2008




2. marraskuuta 2008

Lenkkeilyä vähän siellä ja täällä

Tämä viikonloppu on mennyt ulkoilun merkeissä. Eilen lauantaina kävimme peräti kaksi kertaa metsälenkillä irti juoksentelemassa. Arki-iltoina ei enää töiden jälkeen pääse metsälenkille lähtemään, koska pimeä tulee jo aikaisin, joten viikonloput ovat ainoa mahdollisuus lähteä metsään. Arki-iltoina lenkkeilemme ihan vain teitä pitkin. Täällä ei ole katuvaloja, joten pimeällä liikuttaessa onkin ihan välttämätöntä käyttää itsellä otsalamppua ja heijastinliiviä ja koiralla heijastinvaljaita. Pimeäkään ei enää haittaa, kun on kunnon varusteet!

Tänään sunnuntaina kävimme vähän normaalia pidemmällä hihnalenkillä. Matkaa kertyi huimat 15km. Onnin mielestä se ei ollut matka eikä mikään, mutta allekirjoittanut meinasi loppumatkasta jo hyytyä.

Kirjoittanut: Päivi 2.11.2008




26. lokakuuta 2008

Onnin sivuilla 4000 vierailijaa

Äsken huomasin, että Onnin kotisivuilla on käynyt jo yli 4000 vierailijaa. Onni perheineen kiittää kaikkia aktiivisesti sivujamme seuraavia ystäviä ja myös niitä lukuisia satunnaisia vierailijoita!

Kirjoittanut: Päivi 26.10.2008




21. lokakuuta 2008

Ryhmästä toiseen

Tänään vaihdoimme treeneissä ryhmää. Aikaisemmin olemme siis osallistuneet arkitokon harjoituksiin, mutta tänään sain tunnin alussa varsinaisen neronleimauksen siirtyä kilpailemaan tähtäävien ryhmään. Tunnin kokemuksen perusteella voisin tällä hetkellä väittää ratkaisun olleen oikea! Tietysti monessa asiassa vielä tarvitaan treeniä, mutta ehkä ihan viisasta alkaa nyt harjoittelemaan tekemään oikein eikä pelkästään vähän sinne päin. Muutenkin tämä uuden ryhmän treenityyli näyttäisi sopivan paremmin sekä minulle että Onnille. Ainakin tällä kertaa koulutusohjaajan tapa teetättää harjoituksia sopi meille erittäin hyvin. Harmi vain, että näissä koulutuksissa koulutusohjaajat vaihtuvat joka viikko. Olisikin joskus oikein unelma päästä kurssille, jossa olisi viikosta toiseen sama ohjaaja! Näissä yleiskoulutuksissa sellaisesta saa vain haaveilla.

Tänään teimme lukemattoman määrän perusasentoa korjaavia ja vahvistavia harjoituksia. Teimme myös liikkeestä seisomisharjoituksia ja paikallaolon. Paikallaolo näytti aluksi menevän hyvin, mutta sitten Onnin keskittyminen katosi, kun ohjaaja juoksi kentällä. Pelkkä kävely ei vielä haitannut, mutta ne juoksuaskeleet... Onni siis nousi tuossa vaiheessa ylös, mutta onneksi ei lähtenyt juoksentelemaan minnekään! Noita häiriötekijöitä meidän pitää kyllä treenata paikallamakuussa. Istuen tuo kestää jo enemmän häiriötä, mutta maassa häiriökynnys rikkoontuu vielä vähän liian herkästi. Ei kuitenkaan masennuta, koska tästä kerrasta jäi kuitenkin taas niin hyvä mieli ja saimme paljon uutta intoa treenaamiseen! En osaa sanoa missä ryhmässä jatkossa treenaamme. Meillä treenit on menneet milloin mitenkin, joten katsotaan jatkossa mihin keskittyminen milloinkin riittää.

Kirjoittanut: Päivi 21.10.2008




14. lokakuuta 2008

Kuulumisia

Edellisen blogimerkinnän jälkeen on Sirppimäentiellä taas vietetty ihan vain normaalia arkea. Tuttuun tapaan olemme retkeilleet metsässä ja sen vastapainoksi on käyty myös kylällä harjoittelemassa toisten koirien ohituksia. Treenejä ei ole kuitenkaan unohdettu ja kotiläksytkin on muistettu tehdä.

Tämän viikon koulutus meni oikein hyvin. Harjoitukset tosin olivat helppoja ja yritin ehkä vähän turhankin paljon vain varmistella suoritusten onnistumista. Yhteistyö oli meidän lähtötaso huomioiden todella hyvä ja jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että olisimme pystyneet tekemään ehkä vähän vaativampiakin harjoituksia. Toisaalta oli oikein kiva vain varmistella onnistuneet suoritukset ja vahvistaa niitä oikeita toimintatapoja häiriötekijöiden läsnäollessa. Tästä koulutuksesta jäi taas oikein mukavat fiilikset. Odottelemme jo seuraavaa koulutusta!

Kirjoittanut: Päivi 14.10.2008




7. lokakuuta 2008

Muuten hyvä, mutta vähän liian HERKKU

Tänään oli taas treenit. Menin kentälle treenaamaan itsenäisesti jo meitä aikaisemmin olevan ryhmän tunnin aikana. Muuten omat harjoituksemme menivät hyvin ja Onni ei osoittanut paljoakaan kiinnostusta toisia koiria kohtaan, mutta pieneksi virheeksi muodostui yhdistelmä nälkäinen koira ja lihapullat. Jätin siis iltaruuan antamatta ennen treeneihin lähtöä, koska ajattelin Onnin olevan sen seurauksena enemmän kiinnostunut minusta ja palkkana olevista lihapullista. Olihan se kiinnostunut, mutta vähän liian paljon! Lihapullat on Onnille harvinaista herkkua, joten tuloksena oli ahne koira, joka keskittyi minuun, mutta lihapullan kiilto silmissä kerjäsi koko ajan herkkuja. Mitä tästä opin? Seuraavalla kerralla annan iltaruuan ennen treenejä normaalisti ja otan palkkamuruiksi jotain vähemmän herkullista. Muilta osin tuo itsenäinen treeni ennen oman tuntimme alkua oli jälleen kerran hyvä ja toimiva ratkaisu. Onni näyttäisi nyt ymmärtävän, että siellä ollaan oikeasti vain töissä.

Tunnin alkaessa ensimmäisenä harjoituksena oli luoksetulo. Ensimmäisellä kerralla Onni ennakoi tulossa olevan tänne-käskyn jo muista eleistäni. Eli tarkuutta itselleni, että ensin tänne-käsky ja sitten vasta mahdolliset muut käskyä vahvistavat eleet. No, onneksi saimme ottaa harjoituksen uusiksi ja sittenhän se Onni malttoi jo odottaa käskyyn asti. Hyvä Onni!

Sitten tehtiin paikallaoloharjoituksia. Tein näitä nyt ihan lyhyellä matkalla, koska Onni oli mielestäni edelleen liian kiinnostunut treeniliivin taskussa olevista lihapullista. En halunnut riskeerata yleensä niin varmaa paikallaoloa, joten tein vain paljon harjoituksia lyhyellä matkalla. Tuloksena oli onnistuneita suorituksia. Helppoja, mutta onnistuneita!

Teimme myös kohtaamisharjoituksia. Kyllä se suurimmaksi osaksi seurasi kontaktissa, mutta pari kertaa kohtaamisissa kontakti katosi. Onneksi seuraavat kohtaamiset sujuivat jo paremmin! Nyt vain odottelemaan seuraavan viikon treenejä ja enää en kuvittele saavani tuloksia aikaan yhdistelmällä nälkäinen koira ja lihapullat. Parempia tuloksia tulee täydellä mahalla ja makupalanappuloilla!

Tänään muuten tuli postissa Berran treeniliivi. Se on hieno! Todella käytännöllinen, koska mahtuu paljon tavaraa taskuihin!

Kirjoittanut: Päivi 7.10.2008




4.lokakuuta 2008

Suhmuran liikennetapahtumassa

Tänään kävimme Onnin kanssa Suhmuran liikennetapahtumassa. Tarkoituksena oli opetella ihan vain olemaan hälinän keskellä. Paikalla oli luonnollisesti paljon lapsia ja yllättävän monta koiraakin oli yleisöllä mukanaan. Näimme viisi koiraa ja se on Suhmura-Cityn mittakaavassa todella monta yhdellä kertaa. Suurin osa lukijoista varmasti sen tietää, mutta kerrottakoon vielä muillekin, että asumme pöndellä. Onni viestittääkin usein koko olemuksellaan laulun sanoja mukaillen, että Mä maalaispoika oon... Halusimme ottaa täyden hyödyn irti tästä poikkeuksellisesta koiramäärästä ja yritimme olla ihan kuin emme olisikaan. No, ei se ihan niin helppoa ollut, se olematta oleminen. Myönnetään, että ne karvaiset kaverit kiinnostivat Onnia. Kohtaamistilanteiden ollessa päällä, sain kuitenkin suhteellisen nopeasti aina käännettyä huomion itseeni. Onneksi.

Tapahtumassa, johon osallistui paljon koululaisia, riitti tietysti myös paljon koiranrapsuttajia Onnin iloksi. Tänään saimme siis oikein paljon erilaisia sosiaalistumisharjoituksia tehtyä ihan täällä Suhmurassa. Hyvä, että aktiiviset ihmiset jaksavat tuollaisia tapahtumia järjestää.

Kirjoittanut: Päivi 4.10.2008




30. syyskuuta 2008

Seuraamista, paikallaoloa ja luoksetuloa

Tänään ei ollut noutajien kenttäkoulutusta, joten jouduimme treenaamaan itsenäisesti. Kuono suunnattiin illalla kohti Suhmuran koulun pihaa, jossa tietysti oli sopivasti lapsia häiriötekijöiksi. Nauravia ja huutavia lapsia. Juoksevia ja palloa potkivia lapsia. Isoja ja pieniä lapsia. Häiriötekijätaso oli melkein samalla tasolla kuin koulutuskentällä.

Jalkapallon potkimisesta huolimatta uskaltauduin ottamaan paikallaolo- ja luoksetuloharjoituksia. Ne menivät hyvin! Otin useita toistoja, välillä lyhyellä ja välillä pidemmällä matkalla. Tosin jos häiriötekijä (lapsi tai pallo) tuli ihan muutaman metrin päähän, tein harjoituksen nopeasti loppuun, koska en halunnut epäonnistuneita suorituksia. Onnin paikallaolo tuskin ihan vielä kestäisi metrin päässä jalkapalloa potkivaa lasta :D Kyllä se paikallaolokin sujui lähellä olevasta lapsesta huolimatta hyvin, mutta vasta kun Onni oli ensin tottunut tilanteeseen. Siinä piti kyllä neuvoa, että koiran lähellä pitää olla ihan rauhallisesti, kun me vasta harjoitellaan :D

Tehtiin myös seuraamisharjoituksia ja nekin meni ihan hyvin, mutta muutaman kerran häiriötekijöiden sietoraja ylittyi ja kontakti katosi hetkellisesti. Kokonaisuudessaan oli kuitenkin ihan kiva treeni.

Kirjoittanut: Päivi 30.9.2008




23. syyskuuta 2008

Ihana Onni!

Viikon koulutus on taas onnellisesti ohi. Taas täytyy sanoa, että meni aivan eri tavalla kuin aikaisemmin... Positiivisessa mielessä eri tavalla! Ihana Onni yllätti taas positiivisesti. Tästä kerrasta ei jäänyt paljoakaan pahaa sanottavaa. Toki se on edelleen ADHD, mutta niin kauan kuin liikkeet sujuu hyvin ja se ADHD-luonne tuo niihin vain sitä tekemisen intoa, niin enpä paljoa valita.

Tällä kertaa menin varikolle jo hyvissä ajoin treenaamaan toisen ryhmän tunnin aikana itsenäisesti. Tämä vain ja ainoastaan sen takia, että kentällä sopivan matkan päässä toisista treenatessa saan nostettua tuon koiran kiinnostukset itseeni, jolloin tunnin aikana tiiviissä rivissä treenaminen ei enää aiheuttaisi mitään kohtausta. Tämä menetelmä toimi! Oli myös tosi ihana mennä varikon portista sisälle sellaisen koiran kanssa, joka seuraa tiiviisti vierellä hyvässä kontaktissa ja hihna löysällä. Wow! Toiveeni ovat toteutuneet

Juuri ennen tunnin alkua toiset koirat ja ihmiset alkoivat taas kiinnostamaan, mutta pidin tarkoituksella hieman välimatkaa kaikkiin tuttuihin, että hyvä keskittyminen säilyisi. Se taisi olla ihan viisas teko. Olis saattanut mennä keskittyminen ihan hukkaan, jos olis moikkailtu kivoja koiria. Nähtiin myös pikku-Dave, mutta valitettavasti piti ihastella vain kauempaa, kun en tosiaan uskaltanut Onnin kanssa riskeerata sitä keskittymistä. Näkemäni perusteella vaikutti oikein ihanalta tapaukselta tuo Dave!

Mutta nyt itse oppituntiin... Seuraamisharjoituksissa oli häiriöinä vinkulelu ja herkkupaloja. Vinkuleluihin hullaantunut Onni tietysti menetti kontaktin heti, kun kouluttaja vingutti lelua. Muuten meni sekin harjoitus ihan kivasti. Herkkupalojen välistä pujotellessa piti kohdata myös toinen koira. Onni ei huomioinut toista koiraa tai herkkupaloja paljoakaan ja kontakti säilyi. Kymmenen pistettä ja raksu upeasta suorituksesta. Harjoittelimme myös liikkeestä seisomista ja liikkeestä maahanmenoa. Pakko myöntää, että ne vaatii vielä kädellä ohjausta, mutta lukuisten toistojen ansiosta sain tuota maahanmenoa jo vähän nopeutettua ja muutenkin liikeratoja tehostettua. Onni oli ihan kuin eri koira verrattuna aikaisempiin treeneihin!

Luoksetuloharjoitukset sujuivat taas tuttuun tapaan erinomaisesti. Tällä kertaa en käyttänyt pilliä, ihan pelkkä tänne-käsky sai luvan riittää. Riittihän se ja molemmat luoksetuloharjoitukset sujuivat hyvin. Onni malttoi odottaa hyvin paikallaan ja tänne-käskyn jälkeen vauhtia oli taas riittävästi. Toisessa harjoituksessa linjalla oli häiriötekijänä myös kouluttaja ja maassa herkkupaloja. Vauhdin hurmassa Onni ei huomioinut kouluttajaa, eikä herkkupaloja. Hieno ja vauhdikas luoksetulo, jälleen kerran.

Tunnin lopussa rentoutumisen aikana Onni heittäytyi jopa maahan selälleen rennosti. Onni oli siis rento, joten ei ihmekään, että harjoitukset sujuivat hyvin. Ihana Onni, kiitos yhteistyöhalukkuudestasi! Ehkä tämä taas tästä alkaa sujua. Ensi viikolla koulutusta ei olekaan, joten seuraavan kerran olemme treeneissä vasta kahden viikon kuluttua. Palaan varmasti sitä ennen asiaan kotitreenailun merkeissä.

Kirjoittanut: Päivi 23.9.2008




20. syyskuuta 2008

Pöndepojan tapahtumarikas lauantai

Tänään kertailimme taas toko-liikkeitä vähän uusissa ympäristöissäkin. Ennen aamupäivän treenihetkeä Onnin ajatukset olivat ihanassa kiharaneiti Lunassa, johon Onni rakastui niin sydämensä pohjasta kuin nyt nuori uros vain voi rakastua. Rakkauden paloa ei sammuttanut edes se tosiasia, että Luna on leikattu :D Siis voi taivas tuota jätkää ja sen nartun kaipuuta... Tunteet olivat täysin yksipuoleisia ja sekös Onnia kummastutti. Eivätkö kaikki rakastakaan Onnia? Onni murehti särkynyttä sydäntään pienen hetken ja kiharaneidin poistuttua näköpiiristä sain tehtyä Onnin kanssa muutaman onnistuneen harjoituksen.

Tein Onnin kanssa muutaman seuraamisharjoituksen ja kiinnitin erityistä huomiota liikkeellelähtöihin, pysähdyksiin ja käännöksiin. Sain helposti motivoitua Onnin harjoituksiin, joten seuraamisharjoitukset sujuivat hyvässä kontaktissa. Onni pysyi oikealla paikalla paria pientä virhettä lukuunottamatta melkein koko ajan, myös käännöksissä. Vaihdoin myös seuraamisvauhtia usein kesken harjoituksen ja oikea paikka säilyi silti. Voi, jos joku kaunis päivä tämä toimisi tuolla koirakoulussakin toisten koirien läsnäollessa yhtä hyvin!

Iltapäivällä tapasimme pitkästä aikaa ystävämme Kassun ja suuret energiavarastot saatiin kulutettua loppuun metsälenkillä. Kävelytin Onnia pitkästä aikaa myös kylällä ja tein pöndepojan häiriösietokyvyn kasvattamiseksi vielä muutamia harjoituksia keskellä kylää. Nyt illalla Onni onkin tosi väsynyt tapahtumarikkaan päivän jälkeen.

Kirjoittanut: Päivi 20.9.2008




16. syyskuuta 2008

Tästä on hyvä jatkaa

Tänään olimme taas noutajien kenttäkoulutuksessa. Arvatkaa mitä? Meni paremmin kuin viimeksi. Hyvä me! Täältä sitä taas noustaan vähitellen. Myönnän, että välillä oli pientä keskittymiskyvyn puutetta, mutta oikeasti oli taas ilo työskennellä tuon Onnin kanssa. Onnikin tuntui taas nauttivan kentällä olosta ja sopivalla tavalla myös toisista koirista. Seuraamisharjoituksissa ei aina maltettu ottaa kunnon kontaktia, mutta saatiin me ainakin muutama sellainenkin harjoitus, joissa oli hyvä kontakti. Pujottelu jouduttiin vetämään makupalan voimalla, mutta sekin on jo paljon paremmin kuin viimeksi. Luoksetulo oli taas jo tutuksi tulleeseen tyyliin vauhdikas.

Kiitos kaikille blogin lukijoille tsemppauksesta ja mukana elämisestä. Tästä on hyvä jatkaa :)

Kirjoittanut: Päivi 16.9.2008




14. syyskuuta 2008

Kanijälki

Eilen treenailtiin ekaa kertaa kanijälkeä. Onni ei ollut ikinä ennen edes nähnyt kania, joten meni tosi hyvin, koska ensimmäisen jäljen päätteeksi otti kanin heti suuhun ja palautti nopeasti ja suoraviivaisesti. Saatiin pari muutakin onnistunutta suoritusta, mutta illalla vielä uudestaan kokeiltaessa väsymys alkoi jo painaa, kun koko päivä oltiin menossa ja Onni ei ollut nukkunut yhtään koko päivän aikana. Pitää nyt itse treenata maltillisesti, ettei pääse kyllästymään koko touhuun. Seuraavaa kanitreeniä ei nyt ainakaan ihan vähään aikaan tehdä.

Vaihdettiin tuossa joku aika sitten ruokamerkkiä, koska edellinen ruoka tuntui tulevan vain läpi. Isoista annoksista huolimatta mikään ei tuntunut tuohon koiraan tarttuvan. Lisäksi aikaisempi ruoka töhni korvia ja mahalle sopivuuskin oli vähän niin ja näin. Toivottavasti ruoka sopisi mahalle ja tuo korvien töhniminenkin vielä rauhoittuisi.. Näillä eväillä siis jatketaan.

Kirjoittanut: Päivi 14.9.2008




10. syyskuuta 2008

Ei hyvin, mutta paremmin

Eilisen epäonnistuneen koulutuksen jälkeen oli pakko saada uusia positiivisia kokemuksia mahdollisimman pikaisesti, joten suuntasimme taas tänään treeneihin. Tällä kertaa koulutustovereiden joukosta ei löytynyt kiinnostavia morsiankandidaatteja, joten ilta meni paremmin kuin eilen. Ei missään tapauksessa hyvin, mutta paremmin.

Ensimmäisenä harjoituksena ollut pujottelu epäonnistui täysin, mutta sen jälkeen seuraamis- ja kohtaamisharjoitukset menivät ihan siedettävästi. Keskittymiskyky oli näissäkin harjoituksissa erittäin rajallinen, mutta ainakin saatiin kaikki tehtyä ilman suurempia ongelmia. Viimeisenä harjoituksena ollut luoksetulo meni taas paremmin kuin hyvin. Onni jäi hyvin istumaan paikalleen, malttoi odottaa pillitystä ja pillityksen kuultuaan tuli oikein nopeasti luokse. Jos me ei muuta osata, niin ainakin luoksetulo on varma ja nopea! Meidän ainoa vahvuus...

Meillä on nyt syksyllä jokainen treeni ollut niin erilainen, että ensi viikko on taas täysi arvoitus.

Kirjoittanut: Päivi 10.9.2008




9. syyskuuta 2008

Hormonihirviölle morsian, uusi reality-sarja?

Uusi reality-sarja on alkanut! Sarjassamme seurataan hormonihirviön (olemattoman) morsiamen metsästystä. Seuratkaa blogia, 24/7 paketit pian jaossa... Just joo. Viikko sitten onnistuneen tokotreenin jälkeen arvelin realistisesti, että vielä joku viikko sitä kuuluisaa takapakkiakin tulee. Se aika koitti sitten nopeammin kuin osasin arvatakaan. Tänään tokotreenit menivät huonommin kuin koskaan ennen. Onni ei malttanut keskittyä mihinkään (paitsi pissien lutkutukseen armottoman piippauksen säestyksellä) ja kontakti oli täysin kadoksissa melkein koko tunnin ajan.

Onnille oli ihan sama käskinkö vai kielsinkö, hihnan nyppäisytkään eivät tehonneet millään tavalla. Ei toiminut hyvällä, eikä pahalla. Makupalat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa. Dami sentään vähän herätti mielenkiintoa... Muutenkin vanhat tutut ominaisuudet pääsivät taas valloilleen. Onni oli melkein koko ajan varpaillaan. Jokainen lihas jännittyneenä se odotteli sopivia hetkiä hyppiä ja pomppia toisia koiria kohti. Nyt ryhmässä oli enemmän koiria ja lyhyemmät välimatkat kuin viimeksi, joten taisi olla liian kovat kiusaukset yhdellä kertaa.

Ainoa onnistunut asia koko tunnin treenin aikana oli luoksetuloharjoitus, ja siinäkin ekan suorituksen onnistuin minä mokaamaan, kun koira ennakoi pillityksen. Ei jäänyt kauhean hyvät fiilikset, kun 99% tunnista oli yhtä kaaosta. Suututtaa, kun jo viikossa onnistuin taas mokaamaan kaiken. Viime viikolla löytynyt toivon kipinä on taas kadotettu.

Nyt on suunta vain ylöspäin (jotenkin tuntuu, että olen sanonut tämän muutaman kerran aikaisemminkin). "Uusintaottelu" tulossa nopeammin kuin arvaattekaan, palataan asiaan sen jälkeen!

Kirjoittanut: Päivi 9.9.2008




2. syyskuuta 2008

Ensimmäinen oppitunti

Tänään olimme Onnin kanssa siellä noutajien kenttäkoulutuksessa. Jos joku olis etukäteen sanonut, että miten hyvin meillä siellä menee, en olis varmasti uskonut. Ilta oli kokonaisuudessaan todella onnistunut, ainakin meidän lähtötaso huomioiden. Varikolle mennessä sain Onnin ulos autosta ilman piippauskonserttia, joten alku ainakin vaikutti lupaavalta. Pääsimme myös rauhallisesti kävelemällä porttien lähelle ilman merkittävää vetämistä. Sitten tuli muutama pieni epäonnistuminen, kun Onni hihnassa kiskoen haukkui muutamalla koiralle, jotka edustivat näitä Onnin pelkäämiä rotuja. Kentälle kuitenkin päästiin hyvin ja koulutus pääsi alkamaan.

Koulutus painottui tällä kertaa kontaktiin ja suhteellisen hyvin kontakti meillä löytyikin. Välillä oli havaittavissa pientä keskittymiskyvyn puutetta, mutta näitä kärsivällisyyttä kasvattavia harjoituksia nyt treenamme kotona ihan urakalla. Positiivista oli myös se, että suurimman osan ajasta Onni malttoi keskittyä vain ja ainoastaan minuun. Tämä oli merkittävä edistysaskel verrattuna meidän aikaisempaan yhteistyöhön. Pienenä ihmeenä mainittakoon, että Onni malttoi jopa pari kertaa rentoutua kentällä ja ihan vain pötkötteli maassa pitkin pituuttaan. Tätä ei ole ihan vähään aikaan tapahtunut häiriötekijöiden läsnäollessa! Yleensä on ollut ihan varpaillaan ja jokainen lihas jännittyneenä.

Eräs merkittävä tekijä tässä onnistumisessa oli varmasti se, että minä maltoin olla suurimman osan ajasta kiristämättä hihnaa. Muutenkin oikeesti nautin siellä koulutuksessa olosta ja luotin yhteistyön onnistumiseen Onnin kanssa. Jollekin toiselle koirakolle tämä olisi ollut vain normaalia käytöstä ja itsestäänselvyys, mutta meille tuo oli onnistuminen. Myönnän kyllä kiristäneeni hihnaa vähän ennen kuin Onni kohtasi ne koirat, joille rähähti. Eli ainakin osaksi minä aiheutin nekin rähähdykset tai ainakin vahvistin sitä Onnin pelkoa, kun annoin vääriä signaaleja kiristetyllä hihnalla... Mutta suurimpaan osaan koirista suhtauduttiin rennosti ja joihinkin jopa välinpitämättömästi. Ei liene yllätys, että onnistumisen hetkillä hihna oli löysällä.

Hyvät fiilikset jäi tästä illasta ja treeni-into kasvoi todella paljon. Tuli sitä uskoa edistymiseen. Saattaa tietysti olla, että joku viikko pudotaan korkeelta ja takapakkia otetaan, mutta jokainen onnistunut treeni on meille voitto.

Kirjoittanut: Päivi 2.9.2008




30. elokuuta 2008

Koirakoulu alkaa

Noutajien koulutukset alkavat koko kesän odotuksen jälkeen lopultakin ensi viikon tiistaina. Syksyn aikana osallistumme Onnin kanssa melkein joka tiistai järjestettävään perusryhmän arkitokoon, mutta suunnilleen kerran kuukaudessa kuono suunnataan kohti NOME-koulutusta. Yksinään treenatessa liikkeet sujuvat todella hyvin ja pystymme jo keskittymään liikkeiden hiomiseen, mutta tuo kentällä toisten koirien läsnäollessa toimiminen vaatii vielä tosi paljon harjoittelua. Tavoitteena onkin syksyn kenttäkoulutusten osalta vain kasvattaa häiriötekijöiden sietokykyä. Liikkeiden hiomiseen keskitytään sitten kotona. Ehkäpä ne yksinään treenatessa osatut asiat saataisiin vähitellen hallintaan myös kentällä. Realistinen tavoite tälle siedätyshoidon onnistumiselle on vuoden loppuun mennessä. Raportoin koulukuulumisiamme tänne blogiin viikoittain, kannattaa siis seurata blogia jatkossakin. Luvassa lienee paljon itkua ja hammasten kiristystä, mutta toivottavasti myös niitä onnistumisen elämyksiä...

Koulutuksessa nähdään ;)

Kirjoittanut: Päivi 30.8.2008




17. elokuuta 2008

Punaisten nauhojen metsästäjät

Viikonlopun saaliina oli molempina päivinä punaista nauhaa, jälleen kerran. Lauantaina JUN EH JUK 3 ja sunnuntaina JUN EH JUK 4.

Nyt aloitamme hieman pidemmän näyttelytauon ja kehiin palaamme vasta vuoden 2009 puolella. Sitä ennen loppuu Onnin ulkoministerikausi ja valta vaihtuu takaisin ihmisille.

Kirjoittanut: Päivi 17.8.2008




11. elokuuta 2008

Superviikonlopun aikataulut

Lauantai 16.8.2008 Kouvola, ravirata

» KEHÄ 22, tuomari Leila Kärkäs

» Arvostelu alkaa klo 9.00

» 42 labradorinnoutajaa

Sunnuntai 17.8.2008 Heinola, urheilupuisto

» KEHÄ 13, tuomari Svein Helgesen, Norja

» Arvostelu alkaa klo 9.00

» 35 labradorinnoutajaa

Saa nähdä jatkuuko punainen EH-linja, vai tapahtuuko muutosta suuntaan tai toiseen. Pakko myöntää, että vaaleanpunaisen ERI-nauhan makuun olisi kiva päästä viikonloppuna. Haaveillahan saa ja kaikki on mahdollista, mutta huonolla tuurilla tuloksena voi pienelle pojalle olla myös SE-NAUHA-JONKA-VÄRIÄ-EI-SAA-MAINITA. Pää pystyssä mennään kehään, tehdään parhaamme ja katsotaan mitä saaliiksi saadaan. Täältä tullaan Kouvola ja Heinola, pois alta risut ja männynkävyt!

Raportteja viikonlopun tuloksista lupaan päivitellä blogiin heti viikonlopun jälkeen. Ökkitökki FanClubin jäsenet tosin saattavat saada väliaikatietoja jo matkan aikana ;)

Kirjoittanut: Päivi 11.8.2008




29. heinäkuuta 2008

Metsäretkellä ja uimassa Kassun kanssa

Tällä hetkellä Sirppimäentiellä on yksi tosi väsynyt noutajapoika. Syy väsymykselle löytyy toiminnan täyttämästä päivästä. Ensin kävimme Kassun kanssa metsälenkillä, jonka loppupuolella pojista oli jo aistittavissa pienoista väsymystä (yllätys, yllätys). Noutajien pistämätön mutaojavainu näytti taas toimivan, ja sitten meillä olikin kaksi metsän"raikasta" noutajaa mukanamme. Se rotuvalinta, se rotuvalinta ;)

Eikä siinä vielä kaikki! Metsäretken päätteeksi keksimme lähteä uittamaan poikia. Matkustimme samalla autolla, ja sekös oli mukavaa, kun kaverukset sai nauttia toistensa seurasta myös automatkan aikana. Jo ennen liikkeelle lähtöä toinen pojista löi innostuksissaan päänsä ilmeisesti auton kattoon. Ainakin aika kova *KOPS* sieltä takaa kuului :D Onneksi suurimmat energiat oli purettu jo metsälenkillä, joten automatkasta selvittiin ihan hyvin. Aivotärähdystäkään ei tainnut kumpikaan poika sitten saada.

Onnihan on keväästä asti ollut oikea vesipetojen Vesipeto, isolla V:llä. Uimaretken aikana myös Kassusta kuoriutui ihan oikea Vesipeto. Aluksi uimista hieman epäröinyt, mutta vedestä selvästi kiinnostunut noutajapoika Kassu mietti pitkään "uidako vai eikö uida?". Muutamien lähelle rantaa heitettyjen keppien ja Onnin innostuksen seurauksena into uimiseen selvästi kasvoi, ja loppuajasta Kassukin nouti keppiä kuin vanha tekijä. Taisipa tuo noutajapoika Kassu sitten lopuksi uiskennella jo ihan oma-aloitteisesti järvessä :)

Kuvia vauhdikkaasta uintiretkestä löytyy Galleriasta. Oli taas mukava päivä :)

Kirjoittanut: Päivi 29.7.2008




26. heinäkuuta 2008

Epävirallista kilpailua leikkimielellä!

Pyhäselän Metsästäjät Ry järjesti Reijolassa Match Shown, johon osallistuimme Onnin kanssa. Onni esiintyi junnut 9-15kk luokassa ja aika hyvin esiintyikin. Tuloksena junioriluokassa sinisten kolmas.

Kehäkäyttäytyminen meni kaikilta osin oikein kivasti, jo ihan alusta asti. Toki parannettavaa aina löytyy, mutta käyttäytyminen oli nyt ainakin kunnossa. Aluksi kuitenkin tuloksena vain sininen nauha. Onni oli kehässä kuitenkin ihan kivasti, joten ei voi valittaa yhtään, tätä käytösoppiahan sinne lähdettiin hakemaan. Sinisten juniorikehän aluksi jouduimme odottelemaan aika pitkään, kun jotkut sinisen saaneet koirakot eivät olleet valmiina kehän laidalla, vaan heitä piti huudella ja huudella kehään. Lopulta kuitenkin kehä pääsi vauhtiin. Sinisten juniorikehässä tuomari yksi kerrallaan tiputti koiria pois ja välillä aina juoksutti. Ilma oli kuuma ja moni ei jaksanut enää esiintyä, jolloin tuloksena oli väsyneille automaattisesti pudotus. Kuka väsyi ja putosi, kuka ei :D Onni malttoi esiintyä sen verran hyvin, että koko ajan uskoin, ettei pudotusta tulisi.

Lopulta monen pudotuskierroksen ja yhden jos toisenkin juoksutuksen jälkeen huomasin, että jippii, enää neljä koiraa kehässä. Aavistukseni kävi toteen, pudotusta ei siis tullut! Sijoitus sinisten junnuissa oli siis tulossa! Tuloksena oli sitten lopulta junnuluokassa 9-15kk sinisten kolmas! Palkintona Royal Canin ruokaa. Tämä Match Show oli kyllä tosi hyvää harjoitusta oikeisiin näyttelyihin.

Kiitokset Pyhäselän Metsästäjille tästä kivasta tapahtumasta, järjestelyt toimivat hyvin ja tunnelma oli mukava!

Kirjoittanut: Päivi 26.7.2008




20. heinäkuuta 2008

Kesäkuulumisia

Pitkästä aikaa kuulumisia kirjoittelen, kun ei meille oikeastaan mitään uutiskynnyksen ylittävää ole tapahtunut. Käytiin torstaina 10.7 eläinlääkärissä rokotuksilla ja samalla reissulla punnittiin taas Onnin paino. Vaaka näytti lukemaa 32,5kg. Ihan OK suhteessa Onnin säkäkorkeuteen, joka on 56cm. Korkeuden osalta Onni on rotumääritelmän ihannekorkeudessa just eikä melkein. Ihannekorkeudesta huolimatta vain näyttää joskus niin pieneltä, kun vertaa näyttelyssä moniin muihin uroksiin. Meidän pikkupoika :)

Kouvola-Heinola superviikonloppua odotellaan ja turkkia kasvatellaan. Vielä neljä viikkoa (syvä huokaus). Turkki on kyllä ihan OK näköinen ja varmasti keskimääräistä labbiksen turkkia parempi vielä nyt karvanlähdön jälkeenkin, mutta oma silmä ja käsi huomaa heti, että on se ollut joskus parempikin. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, ettei tarvitse ihan karvatonta koiraa kehään viedä. Toivossa on hyvä elää :)

Kirjoittanut: Päivi 20.7.2008




1. heinäkuuta 2008

Blogikummipoikakoira Dave

Sirppimäentien väki on saanut kunnian toimia vastuunalaisessa tehtävässä blogikummina. Blogikummipoikakoiran nimi on Dave (Karvin Happy Times). Daven elämää voitte käydä seuraamassa bloginoutajien sivuilla osoitteessa http://kultainen.vuodatus.net/ , jossa seikkailee myös Andy (Karvin Xavier).

Kirjoittanut: Päivi 1.7.2008




23. kesäkuuta 2008

Hyviä uutisia Suomen Kennelliitosta

Tänään saimme hyviä uutisia Suomen Kennelliitosta, kun postilaatikkoon oli päivällä tullut virallinen lonkka- ja kyynärlausunto. Onnin terveystulokset ovat nyt sitten virallisesti lonkat A/A ja kyynärät 0/0, eli terveet ja parhaat mahdolliset :) Hienoa!

Kirjoittanut: Päivi 23.6.2008




22. kesäkuuta 2008

Kesäpoika

Juhannus alkaa vähitellen olemaan ohi, ja huomenna olisi noutajapojallakin edessä paluu arkeen. Juhannuksen vietto sujui Sirppimäentiellä rauhallisesti: syötiin grilliherkkuja, oltiin paljon ulkona ja lenkkeiltiin uusissa maastoissa.

Kävimme äsken Niittylahden rannassa uimassa. Samalla rannalla oli myös kaksi muuta labradoria uimassa. Aluksi Onnia tietysti kiinnosti kovasti nämä lajitoverit, mutta annoimme Onnin vain pikkuisen haistella hihnassa näitä kaveruksia.

Onnin kanssa ei ole ikinä aikaisemmin tehty damitreenejä häiriötekijöiden läsnäollessa, mutta uskalsimme kuitenkin laskea Onnin irti harjoitellaksemme daminoutoja järvestä. Damit palautuivat hienosti, ja Onni ei irti ollessaan edes yrittänyt mennä toisten koirien luokse leikkimään. Ihme ja kumma! Otimme siis tällä kertaa vain neljä harjoitusta, koska häiriötilanne oli meille uutta ja halusimme varmuudella lopettaa onnistuneeseen suoritukseen.

Kaikki Onnin tuntevat tietävät kuitenkin tämän loputtoman kiinnostuksen toisia koiria kohtaan, joten äskeistä uintireissua voidaan pitää lyhyydestään huolimatta oikein onnistuneena suorituksena. Pelkästään jo Onnin hallittavuus ilman hihnaa toisten koirien läsnäollessa oli melkoinen voitto. Onnin TOP 10 listan kärjessä onkin siis yllättäen noutaminen, eikä toiset koirat kuten tähän asti on luultu :D

Tulevalla viikolla odotammekin jo uutisia kennelliitosta virallisten lonkka- ja kyynärlausuntojen osalta. Toivotaan, että saadaan sitten hyviä uutisia julkaistavaksi blogissa.

Kirjoittanut: Päivi 22.6.2008




14. kesäkuuta 2008

NOME-oppia hakemassa

Tänä viikonloppuna Mika ja Onni saavat viettää aikaa kahdestaan, kun Päivi päätti pyhittää molemmat päivät NOME-kokeissa työskentelylle.

Yksi NOME-päivä ALO:n sihteerinä on siis jo takana, ja voin vain sanoa, että tosi mielenkiintoista on ollut. Olen saanut koirakoiden koesuorituksia seuraamalla ja arvosteluja kirjoittaessani paljon kullan arvoista tietoa, jota voi hyödyntää omassa harjoittelussa. Omaksi iloksihan me Onnin kanssa vain treenataan, mutta jo ennestään korkealla ollut motivaatio nousi, jos mahdollista, vielä muutaman pykälän korkeammalle tasolle.

Pakko kyllä sanoa, että NOME-kokeissa en ole aikaisemmin käynyt, en edes yleisönä ole ikinä kokeissa ollut, joten tänään oli aika usein pallo hukassa sihteeri-raukalla, mutta näin päivän loputtua uskallan väittää olevani sunnuntain kokeessa jo paljon viisaampi, kun toimintatavat ja käytännön asiat ovat tulleet tutuksi.

Kirjoittanut: Päivi 14.6.2008




1. kesäkuuta 2008

Hyvää kesää!

Viikko on ollut taas ihan normaalia noutajaperheen arkea iloineen ja riemuineen. Eilen kävimme moikkaamassa ystäväämme Kassua, ja pojilla oli taas ilo ylimmillään. Löytyihän se mutaojakin ja tuloksena oli kaksi tosi likaista ja "hyvältä tuoksuvaa" noutajapoikaa. Pääasia kuitenkin, että hauskaa oli :)

Tänään kävimme Onnin kanssa retkeilemässä Ukonlammen maastossa ja pikkupätkä ui tyytyväisenä noutaessaan damia lukemattomia kertoja kirkasvetisestä lammesta. Haluammekin toivottaa kaikille Onnin blogin lukijoille HYVÄÄ KESÄÄ! Uikaa paljon (tai ainakin rypekää mutaojissa) ja nauttikaa lämpimistä kesäpäivistä, mutta muistakaa suojautua punkkeja vastaan!

Kirjoittanut: Päivi 1.6.2008




24. toukokuuta 2008

Onni ja Kassu

Tänään tapasimme lopultakin Kassun Tohmajärvellä! Kassu on vuoden vanha komea musta labradoriuros, jonka seikkailuista olimme jo monesti kuulleet puhuttavan. Tätä tapaamista olimmekin jo odottaneet, ja monesti olimme puhuneet, että voi kun nämä pojat tapaisivat toisensa.

Tapaamisen toteutumisesta saamme osaltaan kiittää Onnin blogin olemassa oloa, koska blogin perusteella Saila tiesi tila-autostamme, ja auton nähtyään hän tuli soittamaan Onnin "Tohmajärven mummolan" ovikelloa, että onkos se Onni täällä käymässä :)

Kiitokset Sailalle ja Kassulle tästä tapaamisesta!

Kirjoittanut: Päivi 24.5.2008




22.toukokuuta 2008

Lonkka- ja kyynärkuvissa

Kävimme äsken lonkka- ja kyynärkuvissa. Lonkat ja kyynärät näytti tosi hyviltä ja mitään huomautettavaa niistä ei löytynyt. Kuvaavan eläinlääkärin mukaan lonkatkin näyttää niin A:lle, että kuulemma ihme jos B:t tulis takaisin kennelliitosta :) Sama hyvältä näyttävä linja jatkui myös kyynärien osalta. Tietysti tiedossa on, että kennelliiton lausunnot poikkeavat joskus enemmän tai vähemmän, mutta arvioiden perusteella odotamme hyviä tuloksia ihan luottavaisella mielellä.

Mitähän tuloksia sieltä kennelliitosta sitten aikanaan tulee?

Kirjoittanut: Päivi 22.5.2008




21.toukokuuta 2008

Koulupoika

Tänään olimme pitkästä aikaa koirakoulussa. Olimme joskus talvella viimeksi noutajien koulutuksessa, mutta siellä käyminen vain sitten jäi pois viikkojärjestyksestä. Nyt kuitenkin alkoi tuntumaan siltä, että voisi palata "koulun penkille". Valitettavasti noutajien koulutukset ovat jo tältä keväältä ohi, mutta onneksi POKS järjestää koulutusta melkein koko kesän ajan :)

Tänään olimme ensin näyttelykoulutuksessa ja sen jälkeen vielä tapakoulutuksessa. Erityisesti näyttelykoulutuksesta on meille hyötyä, koska siellä saa oikein urakalla tutkimisharjoitusta, ja sitä me Onnin kanssa tarvitsemme. Eiköhän me ennen Kouvolan näyttelyä jo opita olemaan tutkittavana, jos käydään treeneissä mahdollisimman monta kertaa. Harmillista, mutta ihan joka keskiviikko ei päästä treeneihin.

Tapakoulutuksesta saamme muuta varmuutta häiriötekijöiden alla toimimiseen. Jännä juttu, mutta perusasennossa istuessa Onni suhtautuu paljon rennommin kouluttajaan, joka tulee tervehtimään koiraa ja katsomaan hampaat. Toki se huomioi ihmisen, mutta ei ole läheskään niin riehakas kuin näyttelyseisotuksessa tuomarin tullessa tutkimaan. Jännä juttu, mutta voisiko tuossa olla kyse vain siitä, että perusasennossa ihmisen kohtaamista on harjoiteltu paljon enemmän? Jos näin on, niin kyllähän me sitten saadaan se näyttelyseisotuksessa tutkiminenkin harjoittelulla kuntoon!

Tapakoulutuksessa tällä kertaa meidän vahvuutena oli ehdottomasti seuraaminen ja luoksetulo. Kontakti oli seuraamisessa taas niin mallikasta, että kyllä mami on oikein ylpeä, kun ottaa huomioon, ettei ole pitkään aikaan käyty treeneissä! Luoksetulo oli taas perinteiseen tapaan, miten sen nyt sanoisi, ainakin riittävän vauhdikas ;)

Kirjoittanut: Päivi 21.5.2008




18. toukokuuta 2008

Erittäin Hyvä

Viikonloppu vietettiin Joensuun raviradalla Suvikarelia 2008 -näyttelyissä. Olimme kehässä aurinkoisena, mutta tuulisena lauantaina, ja tietysti lähinäyttelyyn piti mennä vielä sateisena sunnuntaina. Laatuarvosteluna molempina päivinä EH (=laatuarvostelu Erittäin Hyvä). Kehässä ollessamme kaikki kehän ulkopuolella oleva olisi ollut sata kertaa kiinnostavampaa kuin kehässä ravaaminen tai tuomarin tutkiminen. Kirjalliset arvostelut löytyvät tulokset-sivulta.

Nyt jäädäänkin sitten näyttelytauolle. Treenataan noutohommia ja jälkeä, niissä kun tuota motivaatiota riittää ja mielenkiinto ainakin kohdistuu itse asiaan ;) Yleisesti ottaen annetaan pojan hieman kehittyä. Viimeistään syksyllä kuitenkin palaamme taas näyttelykehiin, tähtäimessä olisi Kouvolan kaikkien rotujen näyttely elokuussa! Kouvolan reissu on aina muutenkin niin paljon virikkeitä täynnä, ainakin maalaispojan näkökulmasta, että ehkäpä tuokin ikiliikkuja taas malttaa ottaa kehässä rauhallisemmin (vrt. Valkealan näyttely).

Kirjoittanut: Päivi 18.5.2008




13. toukokuuta 2008

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ!

Tänään vietetään meidän oman Onnin 1-vuotissyntymäpäivää. Hyvää syntymäpäivää RAKAS Onni! Olet täysin nimesi arvoinen ja onnea oletkin elämäämme tuonut jo pelkällä läsnäolollasi. Toivotaan terveyttä, pitkää ikää ja paljon yhteisiä vuosia!

Samalla haluamme näin internetin välityksellä välittää 1-vuotissyntymäpäiväonnittelut Ö-siskoille ja Ö-veljille!

Kirjoittanut: Päivi 13.5.2008




10. toukokuuta 2008

Uimassa!

Tänään alkoi Onnin osalta kesän uimakausi. Viime kesänä pikkupentuna uimiseen tutustuminen jäi lähinnä vedessä läträämiseksi, joten nyt piti päästä tutustumaan hieman tarkemmin tuohon veteen. Aluksi pelkkä matalassa rantavedessä juoksentelu sai aikaan kauhean hepulikohtauksen.

Muutaman vesihepulijuoksun jälkeen heräsi pienessä päässä kysymys, että voisiko siellä vedessä tehdä jotain muutakin kuin vain kahlata tassupohjaa?

No, tietysti voi, joten dami järveen! Motivaatio damin noutamiseen sai pienen noutajajuniorin ottamaan ratkaisevat juoksuaskeleet eteenpäin, ja tassutuntuma pohjaan hävisi... Mitäs sitten tapahtui? Ei hätää! Se uusi juttu, uiminen, olikin tosi kivaa, kun tassut ei yltäneet enää pohjaan! Uiminen oli niin kivaa, että sitä piti ehdottomasti kokeilla uudestaan ja aina vain uudestaan, joko damin kanssa tai sitten ilman damia ihan vain omaksi huvikseen.

Täytyy vielä kehua, että pojan uintitekniikka oli todella erinomainen! Ote damista oli tosin joskus aika persoonallinen :)

Kirjoittanut: Päivi 10.5.2008




8. toukokuuta 2008

Onnin sivuilla 1000 vierailijaa

Onnin sivuilla on nyt käynyt yli 1000 vierailijaa. KIITOS kaikille Onnin ystäville ja tietysti myös satunnaisille sivuilla kävijöille!

Kirjoittaisitte vähän ahkerammin viestejä vieraskirjaan, olis aina mukava tietää ketkä sivuilla vierailevat :)

Kirjoittanut: Päivi 8.5.2008




3. toukokuuta 2008

Kehäkäyttäytymisen harjoittelu tuottaa tulosta

Tänään kävimme pyörähtämässä kehässä Valkealan ryhmänäyttelyssä. Kehäkäyttäytymisen harjoittelu on tuottanut tulosta, ja tutkimisoperaatorio sujui kokonaisuudessaan varsin mallikkaasti verrattuna aikaisempiin näyttelyihin. Hampaiden katsominen ja muu tutkiminen onnistui hyvin, ja kevyesti lyhyellä hihnalla kiinni pitäminen riitti pitämään Onnin paikoillaan. Tietysti se oli innoissaan, kun tuomari tuli tutkimaan, mutta käyttäytyi kuitenkin oikein hyvin. Onni myös malttoi seisoa aikaisempia kertoja paremmin arvostelun kirjoittamisen aikana. Ainoastaan yhden kerran korjasin Onnin asentoa tuomaripöydän edessä. Onnin kaikkia ihmisiä rakastava luonne näkyy vieläkin siellä kehässä, mutta saa se näkyäkin :)

Laatuarvosteluna tällä(kin) kertaa EH (=Erittäin Hyvä) ja junioriluokan urosten kilpailuluokassa Onni oli toinen. Junioriuroksia oli tosin vain kaksi. Kirjallinen arvostelu oli tälläkin kertaa lupaava, ja kehäkäyttäytyminen oli kehittynyt tosi paljon parempaan suuntaan edellisiin kertoihin verrattuna, joten tosi tyytyväisiä ollaan :) Kirjallisen arvostelun voi käydä lukemassa tulokset-sivulta.

Seuraavat näytelmät ovatkin Joensuussa 17-18.5.2008, ja tietysti ollaan kehässä molempina päivinä! Joensuun jälkeen olisi tarkoitus pitää hieman taukoa näyttelyhommissa ja keskittyä Onnin kanssa vaihteeksi muihin harrastuksiin.

Kirjoittanut: Päivi 3.5.2008




20. huhtikuuta 2008

Kevät on tullut myös Sirppimäentielle

Tänään onkin nautittu oikein urakalla kauniista keväisestä päivästä. Jo heti aamulla käytiin kävelemässä Huikontien lenkki, ja kävelymatkaa kertyikin ihan mukavasti 6 km. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat, joten mikäs sen mukavampaa kuin ulkoilla karvaisen kaverin kanssa. Yksi pikkulintu tosin meinasi heittäytyä melko tuttavalliseksi Onnia kohtaan, ja pyrähti lentoon vasta kun Onni oli vajaan metrin päässä tintistä. Pikkulinnun äkillinen lentoon pyrähtäminen hämmästytti Onnia suuresti, ja hetken aikaa siinä sitten katseltiin yläilmoihin, että mihin ihmeeseen se pikkukaveri oikein hävisi. Iltapäivällä otettiin vähän damitreeniä, ja ihan hyvin ne palautuksetkin taas onnistuivat.

Nyt vain kovasti odottelemme Valkealan näyttelyä, jokohan aikataulut tulevalla viikolla kolahtaisivat postilaatikkoon?

Kirjoittanut: Päivi 20.4.2008




30. maaliskuuta 2008

Auton takaosaan

Onni on tähän viikonloppuun asti saanut matkustaa autossa aina takapenkillä turvavöissä. Tämä matkustusjärjestely johtui niinkin yksikertaisesta asiasta, että meillä oli tavallinen sedan-mallinen henkilöauto. Nyt sitten vaihdettiin auto, ja tästä viikonlopusta alkaen meidän "suurperhe" (Päivi, Mika ja Onni) matkustaa tila-autolla, jossa takaosa on Onnin omaa tilaa. Aluksi tämä uusi matkustusjärjestely aiheutti pientä protestointia: uikutettiin ja tuhahdeltiin siihen malliin, että ei ehkä ihan mennyt erään karvakasan mielen mukaan tämä järjestely. Onhan se ihan kauheaa joutua auton takaosaan, kun omistajat istuvat kaukana edessä. No, eilen illalla meni jo hieman paremmin, ja Onni malttoi jopa nukkua omalla paikallaan. Kyllä se vielä huomaa, että parempi siellä takaosassa on matkustaa...

Kirjoittanut: Päivi 30.3.2008




20. maaliskuuta 2008

Näyttelymökki (lue: näyttelyhäkki)

Tilasimme Onnille uuden, tyylikkään mustan näyttelyhäkin, johon ompelin itse maastokuvioisen häkinpäällisen. Kyllä näillä varusteilla kelpaa lähteä kevään näyttelyihin. Näyttelykuume polttelee ja mieli tekisi kiertää enemmänkin näyttelyissä, mutta jospa noilla NÄY-kalenterissa olevilla jo alkuun päästäisiin. Onni tosin voi olla hieman eri mieltä tuosta näyttelykuumeesta...

Kirjoittanut: Päivi 20.3.2008




17. maaliskuuta 2008

Onnin sivut uudistuvat

Viikonlopun aikana Onni sai omat kotisivut, ja tänne tulen lähiviikkojen aikana päivittämään tietoja Onnista. Siirsinpä tänne uusille sivuille myös Elämää Sirppimäentiellä -blogiin kirjoitetut tekstit ja niin Onnin vanha blogi siirtyi historiaan. Mutta täällä jatketaan! Kiitos Onnin ystäville ja satunnaisille sivuilla vierailijoille!

Kirjoittanut: Päivi 17.3.2008




5. maaliskuuta 2008

Onnistumisen elämyksiä Sirppimäentiellä

Siis nyt on pakko hehkuttaa, koska Onni palauttaa damin käteen myös ulkona! Vielä joku aika sitten tämä käteen palautus ulkona ei onnistunut sitten millään, mutta nyt haku käteen palautuksineen onnistuu tosi esimerkillisesti. Taisi tuottaa tulosta ne sadat harjoitukset sisällä ja käteen palautuksen vahvistaminen. Yrittää edelleen joskus karata damin löytämisen jälkeen juoksentelemaan, mutta HUOM! vain yrittää ja uskoo mahdollisessa karkausyrityksessä heti yhdestä kiellosta ja palauttaa damin käteen. Ihanaa!!!

Kirjoittanut: Päivi 5.3.2008




23. helmikuuta 2008

Riehakkaasti, mutta iloisesti Tuusniemen ryhmiksessä

Tuusniemeltä käytiin tänään hakemassa vain ja ainoastaan kokemusta H:n verran. Jostain syystä liikkeet olivat täysin kadoksissa. Kaikkien junnu-urosten ollessa vielä yhtäaikaa kehässä, liikkeet olivat videon perusteella vielä hyvät, ja oikeastaan vielä yksilöarvosteluun mentäessäkin OK. Mutta pallien tarkastuksen jälkeen, juuri silloin kun olisi ne liikkeet pitänyt mennä hyvin, Onni "ravasi" (huom. lainausmerkit) takajalat jäykkänä. Köpöti Köpöti...

Jos yritin lisätä vauhtia, meni etuliikkeet heti sekaisin. Aikaisemmin tätä ongelmaa ei ole esiintynyt, joten toivottavasti syynä oli vain viime aikojan juokseminen lumihangessa ja näyttelypaikan kylmä asfalttipohja, jossa Onni istuskeli jo pidemmän aikaa ennen kehää. Tai sitten se yksinkertaisesti johtui tavalla tai toisella siitä pallien tarkastuksesta, koska videon perusteella vielä sitä ennen ravasi oikein nätisti. Tuomari sanoi, että liikkeet olivat se ongelma, jonka takia arvostelu meni näin. Onhan se harmi, kun olis pystynyt parempaan.

Häntä pystyyn ja kuono kohti uusia haasteita! Kehän reunalta tulleen positiivisen palautteen ansiosta tiedetään, että Onnilta voi odottaa paljon enemmänkin kuin tuo pelkkä H ja tiedossa myös, että Onnin liikkeet on todellisuudessa ihan muuta kuin nuo pallitarkastuksen jälkeiset köpötykset. Otettiin vielä kotiin tulon jälkeen muutama näyttelyravi ja liikkeet taas ihan normaalit. Se siitä...

Kirjoittanut: Päivi 23.2.2008




17. helmikuuta 2008

Onni ja Emma

Tänään Kuopion reissulla tapasimme Onnin Emma-siskon (Halolan Öömi). Samanlainen tapa leikkiä löytyi nopeasti, ja Ö-sisarukset painivat ja söivät lunta koirapuistossa. Emman näemmekin uudestaan jo seuraavan viikon lauantaina Tuusniemen näyttelyssä. Kiitokset Saaralle ja Emmalle tästä tapaamisesta!

Kirjoittanut: Päivi 17.2.2008




29. tammikuuta 2008

Onni oppii taas

Tänään olimme taas koirakoulussa ja ryhmänä meillä on nyt kevään ajan perusryhmän arkitoko. Meni huomattavasti paremmin kuin viime viikolla. Täytyy kyllä tunnustaa, että kentälle meno oli taas oma tyylinäytteensä kun uikutettiin ja haukuttiin. Päiville kuitenkin pisteet siitä, että Onni ei saanut periksi tässä asiassa. Kentälle meno parkkipaikalta edistyi ainoastaan silloin kun Onni oli hiljaa ja vetämättä. Jos Onni ulisi tai haukkui muille koirille, joutui Onni palaamaan muutaman askeleen taaksepäin ja istumaan hetken aikaa ihan vain paikallaan. Kentällä seuraaminen tuotti taas hankaluuksia koulutuksen alkuvaiheessa varsinkin pujottelussa, mutta illan mittaan muissa harjoituksissa yksi jos toinenkin onnistui ihan kohtuullisen hyvin ja viime viikolla kadoksissa ollut kontaktikin oli taas mukana kuvioissa.

Luoksetulon harjoittelu ainakin oli esimerkki siitä, että kyllä se Onnikin jotain osaa. Sekä ryhmäharjoituksena toteutettu Sik-Sak-luoksetulo että yksi koirakko kerrallaan tehty normaali luoksetulo yhdistettynä paikallaan oloon onnistuivat hyvin. Tuossa yksittäin tehdyssä harjoituksessa Päivi uskaltautui jättämään Onnin istumaan paikallaan ilman että kouluttaja olisi pitänyt kiinni hihnaa. Riittävän lyhyt etäisyys ja tästä tulikin onnistunut harjoitus.

Kirjoittanut: Päivi 29.1.2008




22. tammikuuta 2008

ADHD-Onnin paluu

Muutama viikko sitten luulimme ADHD:n olevan jo menneisyyttä, mutta ei olisi pahemmin voitu erehtyä. Nyt ADHD-Onni on suorittanut "näyttävän" paluun ja entistäkin pahempana. Viime viikon torstaina se alkoi. Nimittäin jalan nostamisen harjoittelu. Sen jälkeen on läähätetty, merkattu sekä kyykyssä että jalka ylhäällä, syöty ovenpieliä, kuurouduttu, dementoiduttu ja taas läähätetty, merkattu jne...

Tänään koirakoulussa ei olisi voinut yhtään huonommin mennä. Onni ei osannut edes seurata tai muutakaan perusasioita. Se vinkui, veti hihnassa, riehui, kiukutteli, merkkasi. Kontaktista ei ollut tietoakaan. "Ai mikä ihmeen seuraa-käsky? Luule huvikses, että tottelen! Turhaan käsket tai kiellät, en kuule, en kuule, en kuule. Lällällällääää"

Ilta meni sen verran huonosti, että varmasti saadaan potkut koirakoulusta. Eipä enää ihmetytä, jos noutajakoirayhdistys ei meille tänä vuonna lähetä jäsenmaksulappua.

Kirjoittanut: Päivi 22.1.2008




6. tammikuuta 2008

PEK2

Käytiin sitten ottamassa tuntumaa näyttelyihin Kajaanissa.

Hulinaa ja vilskettä riitti, mutta onneksi meidän Onni käyttäytyi oikein fiksusti kehässä. Eli ADHD-luonteesta ei ollut tietoakaan, hyvä! Vain pientä malttamattomuutta oli, kun ei meinannut kestää paikallaan hampaiden katsomisen aikana, vaan pakitti taaksepäin (yleensä harjoituksissa ollut päinvastoin eli meinannut aina syödä "tuomarin"). Mutta tämä varmaan meni nyt ihan uuden tilanteen piikkiin. Kokonaisuutena oli niin fiksu poika, että ylpeitä ollaan.

Labradorinnoutajien urosten pentuluokassa kilpaili neljä koiraa. Meidän Onni sijoittui toiseksi, eli tuloksena PEK2. Sijoitus tuntuu oikein hyvältä, varsinkin kun Onni oli koko joukon nuorin ja selkeästi ulkonäöltään pentumaisin koko porukasta. Arvostelu kuitenkin oli pienelle pojalle ihan mukavan tuntuinen.

Kirjoittanut: Päivi 6.1.2008



» 2018 » 2017 » 2016 » 2015 » 2014 » 2013 » 2012 » 2011 » 2010 » 2009 » 2008 » 2007