20. marraskuuta 2007
Tänään koirakoulussa harjoiteltiin "kuntopiirin" ideaan perustuen. Kolme koulutusohjaajaa, kolmenlaisia harjoituksia ja koirakot jaettiin kolmeen ryhmään. Nämä pienet ryhmät sitten kiersivät näitä harjoituspisteitä.
Ekassa pisteessä harjoiteltiin maahanmenoa ja luoksetuloa. Edistystä aikaisempaan oli tapahtunut ja Onni meni maahan vaikka oli kylmää ja lumista. Luoksetuloharjoituksia tehtiin kolme, joista yhdessä kouluttajamme häiriköi vinkulelulla luoksetulon aikana. Tavoitteena tietysti oli, että se koiran ikioma ohjaaja voittaisi kaiken muun ja luoksetulo onnistuisi häiriöstä huolimatta. Jippii, tämä meni meillä hyvin!
Toisessa harjoituspisteessä otimme kontaktia ja teimme pieniä seuraamisharjoituksia, johon yhdistettiin myös pujottelua ja kohtaamisharjoituksia. Tämäkin meni hyvin!
Kolmannessa pisteessä harjoittelimme arkielämässä hyödyllisiä taitoja. Ensin laitoimme tarkoituksella talutushihnan etutassun taakse, josta koiran piti sitten osata nätisti selviytyä, ilman että koko koira menisi hihnansa kanssa umpisolmuun. Tavoitteena oli siis lähinnä, että koira nostaisi tassun hihnan yli, jolloin hihna vapautuisi. Sitten harjoittelimme muka vahingossa puun kiertämistä väärältä puolelta. Koiran piti kiertää samalle puolelle kuin omistaja. Hyödyllinen taito tämäkin. Sitten kävimme "mörkökierroksella" kiertelemässä ja kiipeilemässä varikolla olevien kaupungin tavaroiden ja kunnossapitovälineiden seassa. Tämänkaltaiset "ollaan vaan ja mennään, ei tarvitse olla käskyn alla" -harjoitukset ovat meille Onnin kanssa vähän vaikeita. Kontaktia kun ei näissä harjoituksissa tahdo käskemättä löytyä sitten millään, jonka seurauksena kaikki osaaminen unohtuu.
13. marraskuuta 2007
Tänään oltiin taas koirakoulussa. Ihan kivasti meni tällä kertaa, vaikka Onnia kiinnostikin kovasti maasta löytyvät roskat ja kivet. Osallistuttiin myös NÄY-koulutukseen, jossa harjoiteltiin kehässä esiintymistä. Ihan kivasti Onni seuraa vierellä esiintyessä. Seisottamisen aikana joskus vielä peppu tahtoo mennä maahan, mutta eiköhän sekin ala sujumaan seiso-käskyä vahvistamalla. Eniten pitää harjoitella kun tuomari tulee lähemmin tarkastelemaan koiraa. Edistystä lienee tosin se, että kauheen paljoo ei yritetty hyppiä "tuomaria" kohti. Vähän vain ;-)
6. marraskuuta 2007
Taas kaksi tiistai-iltaa vietetty kenttäkoulutuksessa. Viikko sitten meni aika hyvin ja Onni malttoi kentällä kuunnella ja haki kontaktia tosi hyvin. Totteli nätisti olipa kyseessä sitten seuraamiset tai paikallaan odottamiset. Ainoastaan maahanmeno oli vastenmielistä märällä ja kylmällä asfaltilla. Kuivalla kelillä tai sisätiloissa maahanmeno meillä kuitenkin on toiminut hyvin. Varikon ulkopuolella parkkipaikallakin maltettiin olla siedettävästi, joten se oli varsin onnistunut tiistai-ilta.
Mutta tasan ei käy onnen lahjat joka viikko, ei edes Onnilla. Tänään kontakti oli kadoksissa. Ajoittain jokin yhteys löytyi, mutta yleisesti ottaen pätki ja pahasti pätkikin. Päivi ei olis voinut olla yhtään vähemmän kiinnostava persoona...
Tarvii sitten olla vähän tarkempi tuon pikkupätkän kanssa arjen rutiineissa kun tuota omaa tahtoa näköjään löytyy ja pitäis samalla yrittää tehdä itsestä vähän kiinnostavampi persoona.
3. marraskuuta 2007
Tulipa sitten ilmoitettua Onni ensimmäiseen näyttelyyn pentuluokkaan. Kajaani KV on suuntana tammikuussa. Nyt pitää vain alkaa harjoitella häiriötilanteissa tuota hampaiden katsomista... Tällä hetkellä leikiksi menee koko hampaiden katsominen, jos vieras yrittää katsoa hampaita kun ympärillä häiriötekijöitä... Nyt vain treeniä eri ympäristöissä ja mahdollisimman paljon eri ihmisiä hampaita katsomaan. Pitää houkutella tuttuja leikkimään tuomaria :) Vapaaehtoisia?
1. marraskuuta 2007
Tänään harjoittelimme hakua dummylla ja kestokanilla, ihan vain sisätilassa että oppisimme etsimisen ja palauttamisen alkeita. Tavoitteena varma suoritus, aloitetaan helpoilla harjoituksilla ja siirrytään vähitellen vaativampiin hakuihin. Yllätys oli suuri: Onni haki hienosti sekä dummyn että kestokanin. Otettiin useampi toisto ja sekä haku että palautus sujuivat hyvin. Aluksi emme dummya ja kestokania edes piilottaneet, kunhan eri huoneeseen vietiin nurkan taakse, mutta hienosti se piilotettukin kestokani löytyi, nenätyöskentely toimii! Tää oli kivaa!
23. lokakuuta 2007
Edellisen Onnin oppivuodet -blogitekstin kirjoittamisen jälkeen on käyty taas kahtena tiistaina jo koulutuksessa. Koulutuksen aikana kontakti on ollut useimmiten ihan OK, mutta parkkipaikalla rauhallisesti oleminen on ollut tosi vaikeeta... Otin nyt periaatteeksi, että parkkipaikallakaan ei leikitä. Tietysti parkkipaikalla voi nuuskutella vähän koirakavereita, mutta vasta kun on rauhoittunut.
Viikonloppuna kokeiltiin MEJÄ:n alkeita, ihan itse tuossa metsikössä. Verijälki tehtiin hirven verellä ja se oli pennulle sopivasti ihan lyhyt ja helppo (tuore jälki ja paljon verta). Kaatona oli kanidummy. Kyllä se jo pikkuisen oli kiinnostunut veren hajusta. Ens kesänä sitten lisää harjoittelemaan, ihan vain omaksi iloksi.
14. lokakuuta 2007
Nyt on kaikki maitohampaat irronneet. Etuhampaat vaihtuivat jo useita viikkoja sitten. Tällä viikolla onkin irronneiden hampaiden saldo ollut melkoinen. Kaikki neljä kulmahammasta ja vino pino poskihampaita. Talteen saatu kolme kulmahammasta ja neljä poskihammasta, loput Onni on syönyt tai sitten ovat vain muuten jääneet löytymättä. Viimeisimpänä lähti tänään aamulla vasen alakulmahammas. Alkoi olla jo vähän kiire sen lähtemisellä, koska uusi kulmahammas oli jo kasvamassa siinä vierellä.
12. lokakuuta 2007
Tälläkin viikolla ennen koulutusta vauhti oli taas melkoinen varikon reunalla. Hypittiin, pompittiin, haukuttiin... Mutta koulutuksen aikana oltiinkin sitten kiltisti.
Ensimmäisen kerran kouluttajan tullessa tervehtimään oltiin taas tuttuun tyyliin yli-innokkaita, mutta seuraavalla kierroksella maltettiin jo istua rauhallisemmin. Harjoituksia oli lähinnä seuraamiseen liittyen, johon yhdistettiin pujottelua ja kohtaamisia. Yhdessä kohtaamisharjoituksessa käteltiin vastaan tulevaa koiran ohjaajaa ja koirien piti tämä kohtaamishetki istua perusasennossa vasemmalla puolella. Onni istui oikein fiksuna poikana (nakkimakkaran voimalla). Luoksetuloharjoituksessa koira jätettiin kouluttajalle ja itse lähdin juoksemaan pois päin. Sitten iloinen kutsu "Onni! Tänne!". Vähän jännitti, että karkaako koirakavereiden luokse, mutta Onni totteli kiltisti.
2. lokakuuta 2007
Kävimme tälläkin viikolla koulutuskentällä. Ollessaan käskyn alaisena Onni toimi jo ihan hyvin. Ainoastaan "vapaana" ollessa näkyy liiallinen innokkuus ja kiinnostus muita koiria ja ihmisiä kohtaan. Koulutuskentän ulkopuolella koulutusta odotellessa Onni veti kuin viimeistä päivää ja kavereiden luokse teki mieli mennä. Myös koulutuksen alussa näkyi duracell-pupun täydet energiat, kun olisi tehnyt niin kovasti mieli alkaa hyppimään kierroksella olevaa kouluttajaa vasten. Hyppimättä olemista meidän onkin syytä treenata.
Koulutuksen aikana Onni kuitenkin seurasi tarkkaavaisesti ja kontakti oli melkeinpä parasta tähän mennessä kentällä. Myös pujottelun aikana kontakti säilyi aika hyvin. Pujottelussakin kontakti häiriintyi suuremmalti vain kouluttajamme häiriöohituksen aikana. Mutta toisia koiria vain ohimennen vilkaistiin, jos sitäkään. Päivi on tosi ylpeä :)
25. syyskuuta 2007
Oltiin taas koulutuskentällä. Tällä kertaa Onni otti tosi hyvin kontaktia ja malttoi tehdä harjoitukset tosi hyvin. Tehtiin ihan seuraamisharjoituksia ja yhdistettiin siihen myös perusasennossa istuminen. Yksi seuraamisharjoitus tehtiin siten, että koulutusohjaaja piti koiraa pitkässä liinassa. Tämä olikin hyvä harjoitus ja ihan hyvin Onni seurasikin ilman kireällä olevaa hihnaa! Kärsivällisyys ei vielä meinannut riittää kun piti harjoitusten välillä "vain olla", mutta tämä malttamattomuus on pennulle ihan normaalia.
18. syyskuuta 2007
Tänään oltiin toista kertaa P-K Noutajakoirayhdistyksen koulutuksessa ja ryhmänä taas alle 5kk pennut. Aika paljon meitä pienten ryhmässä olikin! Oli mukava tavata muita nuuskuja. Onnin mielestä ehdottomasti mukavinta oli tavata oma sisko! Olivat ihan samanlaisia, nämä luonteenpiirteet taitavat olla "sukuvika" tässä Ö-pentueessa.
Tälläkin kertaa oli kontaktiharjoituksia: vierellä seuraten ja istuen. Lisäksi harjoiteltiin paikkakäskyn alkeita: pentu pyydettiin vierelle istumaan ja siirryttiin itse koiran eteen hetkeksi. Pennun piti malttaa odottaa paikallaan tämä pienen pieni hetki. Sitten palattiin koiran luo, palkittiin onnistuneesta suorituksesta ja vapautettiin. Tehtiin myös pieni luoksetuloharjoitus.
Päivi ei ollut tällä kertaa tarpeeksi kiinnostava persoona Onnin mielestä, joten kontakti oli vähän kadoksissa. Mutta treenataan, treenataan... Onnin oppivuodet ovat vasta aluillaan, joten aikaa meillä riittää.
11. syyskuuta 2007
Tänään oltiin ekaa kertaa P-K Noutajakoirayhdistyksen koulutuksessa. Meidän ryhmässä oli alle 5kk pennut. Oli siinä pienelle pojalle paljon ihmeteltävää. Jippii, paljon leikkikavereita! Onni suorastaan meinasi tukehtua intoonsa porttien ulkopuolella koulutuksen alkua odotellessa... Itse koulutus meni Onnin ikä huomioiden ihan kivasti. Välillä maltettiin jopa keskittyä ja ottaa katsekontaktia tosi hyvin, välillä sitten ympäristö meinas kiinnostaa liikaa. Mutta kokonaisuutena onnistunut startti ja tästä on hyvä jatkaa.
31. elokuuta 2007
Tänään kävimme 16 viikkoisen rokotuksella. Otettiin nelosrokotuksen kanssa samalla kertaa myös rabies. Nykyäänhän eläinlääkärit aina kysyvät, että otetaanko samalla kertaa. Reaktiot tässä on kuulemma kuitenkin todella harvinaisia. Edelliseen nelosrokotukseenkaan ei silloin neljä viikkoa sitten reagoitu mitenkään (pikkupätkä ei ollut edes yhtään väsynyt). Päätetiin sitten ottaa se rabieskin nyt samalla kertaa. Kaikki menikin sitten hyvin.
Jippii! Voi kun eläinlääkärissä on tosi kivaa!Meidän pikkupätkä viihtyis eläinlääkärireissulla pidempäänkin. Eläinlääkäriasemalla kun tunnetusti on eläimistä tykkäävää porukkaa, joten Onni on ihan onnessaan, kun saa paljon huomiota.
Kävimme illalla retkeilemässä Joutenlammen laavulla. Onni nauttii selvästi luonnossa oleskelusta. Viihtymisen kanssa on varmasti jotain tekemistä sillä, että paistoimme samalla vähän makkaraa. Mutta kyllä tuo luonnossa viihtyy.
29. heinäkuuta 2007
Kylläpäs aika kuluu nopeasti pikkupätkän kanssa. Onni on asunut meillä nyt neljä viikkoa ja tässä ajassa jo huomaa kuinka poika on kasvanut. Painoa ollaan seurattu säännöllisesti punnituksin niin hyvin kuin vain punnittua saa henkilövaa'alla, joka ei välttämättä ole tarkin mahdollinen... Näilläkin punnituksilla voidaan kuitenkin todeta, että pikkupätkä on kasvanut varsin sopivalla vauhdilla. Keskimäärin painoa on tullut viikossa 900g, joka asettuu juuri sopivasti ohjeelliseen 500-1000g viikkovauhtiin. Silmämääräisestikin arvioituna poika on juuri sopivan kokoinen: ei liian pullea eikä liian laihakaan.
Kynsienleikkuutakin on harjoiteltu säännöllisesti. Varsinaisten kynnenleikkauskertojen välillä on vain leikisti naputeltu kynsisaksilla kynsiä. Vielä kuitenkin puntuillaan sylissä, erityisesti takajalkojen kynsien leikkuu aiheuttaa rimpuilua. Mutta treenataan, treenataan... Etutassujen kynnet onnistuvat jo melko hienosti. Kymmenen pistettä ja raksu!
Pikkupätkä on keksinyt myös itsensä iloksi uuden leikin. Leikin nimi on "Annetaan vesikupille kyytiä!", teräväpäisille lukijoille tuo nimi kertookin jo jutun juonen... Tästä hauskasta leikistä johtuen Onni sai uuden vesikupin, jolle kyydinanto ei onnistukaan niin helposti. Mutta hätä keinot keksii: jos ei hampailla saa vesikuppia nurin, niin ainahan voi kauhoa vedet lattialle etutassuilla. Ja voi kuinka mukavaa on siihen lätäkköön heittäytyä pötköttelemään!
Onni on oppivainen poika ja vähitellen harjoitellaan arkielämän tottelevaisuutta. Harjoitellaan alkeita esim. istu, maahan (kun ohjaa vähän kädellä), luoksetulo ja ruokakupilla odottaminen. Ai niin ja tottahan pikkuinen noutajapätkä osaa alkeet myös noutamisesta! Nyt alkaa jo "saaliin" (oma pehmolelupupu) luovuttaminenkin onnistua, kun poitsu on tajunnut, että tää kiva noutoleikki jatkuu jos luovuttaa nätisti ja istuu. Tietenkin harjoittelu on tässä vaiheessa vielä leikkimielellä tapahtuvaa, mutta tässä iässä uuden omaksuminen on niin helppoa, että ehdottomasti halutaan hyödyntää tämä kehitysvaihe pohjana tulevaisuuteen.
9. heinäkuuta 2007
Ensimmäinen viikko yhteiselämää Onnin kanssa on nyt onnellisesti takana. Vauhtia on pojassa riittänyt. Pikkupätkä on kuin Duracell-pupu! Liukastelun estämiseksi olemme "päällystäneet" alakerran lattiat matoilla. Aika iloisen kirjava valikoima eri värisiä ja kokoisia mattoja meillä onkin. Ei ehkä kovin tyylikästä, mutta liukkaat lattiat ja pikajuoksu eivät liene kovin hyvä yhdistelmä kasvuiässä.
Vauhdin huumassa pikkuiset naskalihampaat löytävät tiensä joskus jalkoihin ja käsiin, mutta tästä pahasta tavasta yritämme opetella eroon. Rauhallisemmalla päällä ollessaan Onni tuntee sanan "EI", mutta liiaksi villiinnyttyään parhaiten toimii sylittäminen. Sylittäminen rauhoittaa mukavasti ja usein muutaman minuutin rauhoittumisen jälkeen uni viekin pikkupätkän höyhensaarille. On se niin rakas...